Poirot asteli viiksiään sivellen ruumiin ympärillä. Interpolin komissaarit söivät hattujaan, tämä probleemi oli liian bisarri heille. Kaikki katsoivat Poirotiin odottavasti. Hyvän ystäväni silmiin olikin jo syttynyt tuttu kiilto, tiesin hänen saaneen vainun.
"Onko teillä jo johtolankaa?", parkaisi ylikomissaari. "Diplomaatin murha on selvitettävä ilman että lehdistö saa tietää asiasta!"
"Tres bien, mon ami, bleu", tokaisi Poirot ja asteli hymyillen seinällä roikkuvan verhon luokse.
"Luulenpa, että ratkaisu piileskelee täällä takana!", napsautti Poirot ja nykäisi verhon sivuun.
Verhon takana oli avonainen ikkuna ja mustin mies, jonka olimme koskaan nähneet. Seuranneessa kaaoksessa Poirot ja toinen mies lennähtivät vauhkosti kieppuen seitsemännen kerroksen ikkunasta ulos. Seurasimme heidän putoamistaan koko matkan pihakiveykselle asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti