KOMEA MIES

Horst oli komea mies. Oli ollut sitä aina. Nuoresta pojasta lähtien olivat tytöt häntä jahdanneet. Nyt saavutettuaan keski-iän, Horst ei ollut menettänyt rahtuakaan viehätysvoimastaan. Ohimoille ilmestyneet hopeiset laineet vain lisäsivät hänen charmiaan. Horst oli myös aina pitänyt vartalonsa hyvässä kunnossa uimalla, kovalla kuntosalitreenillä ja rugbylla. Poikamainen pilke silmäkulmissa oli kuin kirsikka kakun päällä. Naiset rakastivat Horstia ja Horst rakasti naisia.

Tämä ilta tulisi olemaan poikkeus, mietti Horst lataillessaan haulikkoaan.

HOMOSTELUN MAKUA

Jaska oli kiimassa. Hän hypisteli pitkää mulkkuaan kuumeisesti. Tänään hän oli tehnyt ratkaisevan siirron ja sopinut elämänsä ensimmäiset homotreffit. Ovikellon pitäisi soida hetkenä minä hyvänsä.

Jaska oli 45v tanakkavartaloinen, eronnut kahden lapsen isä. Homous oli kiinnostanut häntä lapsesta saakka. Tänään hän oli chatissa jutustellut 68v Maurin kanssa, joka halusi vaimoltansa salaa panna miestä peppuun. Jaska oli antanut numeronsa ja pian Mauri olikin soittanut. He olivat jutelleet mieltymyksistään ja Jaska kertoi osoitteensa. Kohta Mauri olisi täällä.

Jaska tärisi jännityksestä. Hän tarkisti että kondomipaketti olisi käsillä h-hetken koittaessa. Varovainen olisi oltava, hän mietti. Hän oli rasvannut peppunsa valmiiksi valkovaseliinilla, näin Mauri oli pyytänyt. Päästäisiin kuulemma heti hommiin ilman turhia lämmittelyjä.

Ovikello soi. Jaska ampui haulikolla ulko-oven läpi.

Rappukäytävässä Maurin silmät pullistuivat hämmästyksestä haulisuihkun puhkaistessa hänet. Hän vaipui koristen lattialle, menehtyen.

SEHÄN ON MULLIGAN

Ylikomisarion työ on raskasta, mietti Mulligan. Sarjamurhaaja oli riehunut kaupungissa jo kuukauden, eikä johtolankoja ollut. Jotain olisi keksittävä, näin ajatteli Mulligan istuessaan toimistossaan.

Sillon ovi pamahti selälleen ja sisään ryntäsi komisario Harrigan.

"Meillä on johtolanka!", karjaisi Harrigan. "Nyt se paskakasa jää kiinni!"

Mulligan nousi seisomaan sydän panppaillen. Tätä oli odotettu.

Silloin Harriganin silmiin syttyi aivan uudenlainen kiilto ja hän harppasi kahdeksannen kerroksen ikkunan läpi tyhjyyteen.

DRACULAN KOSTO

Yö huokui usvaansa kun Van Helsing ja Harper murtautuivat sisään takaovesta. Ovi antoi periksi sorkkaraudan mahdille ja sälöt lensivät Harperin silmiin. Van Helsing jatkoi matkaa yksin, Harperin jäädessä verannalle kirkumaan ja tempomaan silmiään pidellen.

Tänne he olivat jäljittäneet Draculaa, täällä käytäisiin ratkaiseva kamppailu yön prinssin ja Van Helsingin välillä. Äkkiä Van Helsing huomasi keskellä lattiaa olevan arkun. Tuon täytyy olla pedon kehto, hän ajatteli.

Vasara ja vaarna kädessään hän hiipi kohti arkkua, valmiina lävistämään kammotuksen sydämen ja tuhoamaan tämän lopullisesti. Silloin hän kuuli kuinka wc vedettiin ja ovi aukesi. Dracula olikin ollut vessassa. Heidän katseensa kohtasivat. Silloin Harper tuli huoneeseen tikut silmistään sojottaen.

Dracula ehdotti sovintoa ja Van Helsing suostui. Harper alkoi jutella nurkassa seisovalle haarniskalle ja muita nauratti melkein liikaa.

PUNAISET SATEENVARJOT

Se oli syyskuussa 1891, kun istuimme Holmesin kanssa iltaa Baker Streetillä. Itse olin syventynyt päivän lehteen, Holmesin suorittaessa loputtomia kokeitaan ladatun aseen ja oopiumipiipun kanssa. Ulkona sade piiskasi ikkunoita raivoisasti. Yhtäkkiä huomasin lehdessä ilmoituksen, joka sai minut haukkomaan henkeäni, kakomaan ja nytkähtelemään hallitsemattomasti. Lattialla jalat tulisijassa makaava Holmes käänsi samean katseensa minuun eikä sanonut mitään. Itsekin nukahdin niille sijoilleni.

Emme puhuneet asiasta enää koskaan.

SYYSKUUN HUNTU

Poirot asteli viiksiään sivellen ruumiin ympärillä. Interpolin komissaarit söivät hattujaan, tämä probleemi oli liian bisarri heille. Kaikki katsoivat Poirotiin odottavasti. Hyvän ystäväni silmiin olikin jo syttynyt tuttu kiilto, tiesin hänen saaneen vainun.

"Onko teillä jo johtolankaa?", parkaisi ylikomissaari. "Diplomaatin murha on selvitettävä ilman että lehdistö saa tietää asiasta!"

"Tres bien, mon ami, bleu", tokaisi Poirot ja asteli hymyillen seinällä roikkuvan verhon luokse.

"Luulenpa, että ratkaisu piileskelee täällä takana!", napsautti Poirot ja nykäisi verhon sivuun.

Verhon takana oli avonainen ikkuna ja mustin mies, jonka olimme koskaan nähneet. Seuranneessa kaaoksessa Poirot ja toinen mies lennähtivät vauhkosti kieppuen seitsemännen kerroksen ikkunasta ulos. Seurasimme heidän putoamistaan koko matkan pihakiveykselle asti.