HÄN ON POVIKUNINGATAR

FRANKENSTEININ HIRVIÖ

Tohtori Frankenstein oli laboratoriossaan ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Sitten hän päätti aloittaa ihmisen rakentamisen lihasta. Hän lähti varastamaan ihmisruumiiden lihaosia ja kärräsi ne laboratorioonsa. Sitten alkoi hirveä työ lihan parissa.

Purjelangalla yhteen kursitut lihakimpaleet eivät pysyneet koossa vaan liha antoi myöden. Sitä lihaa oli kaikkialla...totesi Frankenstein jälkikäteen kylän bubissa. Hänelle naurettiin ja naurahdeltiin. Silloin Frankenstein keksi sen: sähkössä on ratkaisu. Kunhan vain saan lihan kestämään..!

Hän meni laboratorioonsa ja vuokraemäntä oli siivonnut. Kaikki liha oli poissa.

Frankenstein jäi eläkkeelle murtuneena miehenä.

TYÖHAASTATTELUSSA

Hans istui ja odotti. Hän oli istunut tässä jo kolmatta tuntia. Hän oli menossa työhaastatteluun. Tätä tilaisuutta Hans oli odottanut jo pitkään, hän oli ollut ilman työtä jo tarpeeksi kauan. Velkavuori kotona kasvoi kasvamistaan. Mutta nyt asiat muuttuisivat. Hän oli valmistautunut. Hän saisi tämän paikan.

Silloin toimiston ovi avautui ja pomo astui ulos ulkovaatteisiin pukeutuneena. Hän katsoi Hansia silmiin tympeä ilme kasvoillaan, katsoi hetken kysyvästi.

Hans ei sanonut mitään. Pomo lähti lopulta pois. Hans näki ikkunasta pomon nousevan autoonsa ja kaasuttavan tiehensä.

Hans odotti vielä tunnin ja lähti sitten kotiin puhumatta kenellekään mitään.

ELMERIN SAUNAREISSU

Elmeri oli paiskinut töitä maatilallaan koko pitkän ja helteisen päivän. Auringon jo aikaa sitten laskettua, Elmeri nousi traktorinsa satulasta ja päätti lähteä lämmittämään saunaa. Elmeri rakasti saunomista.

Saunassa ei ollut yhtään halkoja, joten Elmeri lähti rantteelle. Siellä hän pilkkoi saunapuut ja repäisi koivuhaloista tuohta sytykkeiksi.

"Kaikki menee kuten pitääkin", mietti Elmeri hiljaa mielessään. Hän palasi saunalle ja alkoi virittelemään tulta kiukaaseen.

Silloin asiat saivat yllättävän käänteen. Elmeri kuuli ulkoa askelten ääniä. Elmeri säikähti ja päätti ettei jää vangiksi. Hän nappasi haulikkonsa saunan lauteilta, laittoi piiput suuhunsa ja polkaisi varpaallaan liipaisimet alas. Pihalla saapasteleva naapurin isäntä hämmästyi saunasta kajahtavaa laukausta.

Elmeri astui ulos saunasta, ammuttuaan ohi todella epätodennäköisellä tavalla. Nähdessään pihalla keinahtelevan naapurinsa, hän pyyhkäisi otsaansa ja henkäisi:

"Sinäkö se vaan...ja minä kun luulin...olipa se lähellä etten turhaan..."

Naapuri hymyili ja kertoi olleensa syntymästään asti homo ja joutuneensa kätkemään taipumuksensa karskin ulkokuoren alle. Nyt hän kuitenkin tunsi pakottavaa tarvetta kertoa totuus. Elmerikin huomasi olevansa homo ja miehet siirtyivätkin Elmerin makuuhuoneeseen rakastelemaan. Elmerin vaimo ja lapset olivat ymmällään katsellessaan isojen miesten pelehtimistä. Silloin Elmerin käyntiin unohtama traktori tuli seinästä sisään ja tappoi kaikki sisällä.


LOPPU

SEIKKAILU AVARUUDESSA

Avaruusasema ASTROKOSMO vaelsi halki avaruuden. Kukaan aseman työntekijöistä ei arvannut, että edessä oli seikkailu.

Äkkiä muukalaisrotu hyökkäsi. Kipinät lentelivät seinistä ja valokatkaisijoista. Kapteeni karjui komentojaan:

"AMPUKAA LAASER! AKTIVOIKAA SUOJAKILPI!"

"HERRANI HERRANI EN TIEDÄ MIKÄ ON OIKEA NAPPI", mylvi musta purseri Samuel ja painoi umpimähkäisesti kaikkea mikä avokämmeneen osui.

ASTROKOSMO:n happisäiliöt lensivät avaruuteen. Kapteeni pyörtyi vitutuksesta.

Seuraavana aamuna miehistö oli evakuoinut itsensä läheiselle planeetalle. Kapteeni piti juhlallisen puheen uudesta alusta ja ihmismielen järkkymättömyydestä.

Sitten hänet tapettiin ja syötiin. Hän oli vasta 43-vuotias.

KESKITYSLEIRIN ARKEA

Ibrahim mittaili Auschwitzin pihanurmikkoa rauhallisesti astellen. Oli kaunis kevätpäivä. Vartijat Hans ja Konrad tulivat paikalle ja tarjosivat tupakkaa Ibrahimille ja aurinkoa ottavalle Mosekselle.

Kaikkien leirin asukkien mielestä olot olivat hyvät eikä valittamisen aiheita löytynyt.

Tästä he nauttivat.

Yöllä parakeissa jyrähtelivät kumeat pierut kun hyvinsyöneet vatsat tyhjäsivät kaasua. Ruokana oli pelkkää mannaa ja läskiä ja se oli ilmaista. Yhdessä syötiin ja nukuttiin ja naurahdeltiin.

Kun leiri lopulta suljettiin, kaikkien elämä muuttui huonommaksi.

MAAILMAN HUONOIN LÄÄKÄRI

Helsinkiläisessä sairaalassa elettiin jännittäviä hetkiä. Leikkaussaliin oli juuri kiidätetty auto-onnettomuuden uhri, joka oli kriittisessä tilassa. Leikkaava kirurgi päätti mennä vessaan ennen vaativaa operaatiota. Silloin hoitajat ottivat vahingossa sairaalan talonmiehen sisälle saliin, luullen häntä luonnollisestikin lääkäriksi.

Talonmies ei korjannut virhettä. Minuutin päästä potilas oli kuollut. Oikea kirurgi tuli vessasta ja kysyi mitä oli tapahtunut.

"En osannut mutta tein silti", vastasi talonmies.

"Sattuuhan noita", vastasi kirurgi. "Jonain päivänä sinäkin olet vielä niin taitava kirurgi että pelastat ihmishenkiä".

"En usko, en nimittäin ole lääkäri vaan talonmies", totesi talonmies.

SYNTYMÄPÄIVÄT

Jennalla oli 19-vuotissyntymäpäivä ja hän oli kutsunut kaikki ystävänsä kotiinsa juhlimaan. Jennan vanhemmat olivat matkustaneet viikonlopuksi Roomaan, joten koko 400 neliön Beverly Hillsin luksusasunto oli juhlivan nuorisojoukon käytössä.

Juhlien ollessa kovimmillaan, Jennan poikaystävä Bob lähti käymään ulkona haukkaamassa happea. Kukaan ei huomannut että hän ei koskaan palannut sisälle.

Ovikello soi. Jenna juoksi avaamaan ovea, jonka takana seisoi 190-senttinen ja 140-kiloinen mies jääkiekkomaalivahdin kypärä päässään ja mielisairaalan vaatteet yllään. Jenna oletti luonnollisesti, että kyseessä oli hänen poikaystävänsä Bob, joka oli näin keksinyt oivan tavan yllättää juhlaväki iloisesti. Jenna hyppäsi miehen kaulaan ja kujersi hänen korvaansa.

Mies olikin mielisairaalasta lomille päässyt vasaratappaja ja hän teki Jennassa muussia muutamassa sekunnissa. Jennan ystävä Charlie näki koko jutun ikkunasta mutta ei sanonut mitään. Hän meni kaappiin piiloon. Vasaratappaja tuli sisälle ja alkoi hommiin.

Vasaratappajan lähdettyä Charlie päätti lähteä pois talosta, mutta meni kuitenkin ensin vessaan.

Vasaratappaja päätti palata asuntoon ja käydä vessassa ennen poistumistaan paikalta. Vessassa oli hänen yllätyksekseen vielä yksi juhlavieras. Vasaratappaja oli siitä iloinen.

VASARATAPPAJAN PALUU

Charlie raotti vaatekomeron ovea. Kaikki hänen ystävänsä makasivat lattialla, vasaralla tapettuina. Vasaratappaja ei ollut huomannut Charlien piiloutumista, vaan oli poistunut paikalta saatuaan kammottavan työnsä päätökseen. Nyt äkkiä pois täältä, mietti Charlie kauhusta hytisten. Silloin hänen mahansa kurahti uhkaavasti. Kauhupaska, voi ei...käsitti Charlie.

Hän päätti mennä ensin vessaan. Hänen siellä ollessaan, vasaratappaja tuli takaisin asunnolle ja hakkasi Charlien muussiksi.

TRANSUHUORAN VELI ALOITTAA RIKOLLISEN URANSA VELJENSÄ TIETÄMÄTTÄ ASIASTA MITÄÄN, KUNNES TAPAHTUU YLLÄTTÄVÄ KÄÄNNE

Transuhuora vietti leppoisia eläkepäiviä ulkomailla naiseksi pukeutuen ja seksiä myyden.

Samaan aikaan kotimaassa...

"Anna minulle kaikki rahasi", kähisi Transuhuora uhrilleen ja uhkaili tätä veitsellä. Saatuaan rahat, Transuhuora lähti pois. Mutta hänen veljensä oli nähnyt kaiken pensaan takaa, missä hän oli ollut ryöstämässä ohikulkijaa transuhuoraksi pukeutuneena. Hän päätti soittaa veljelleen Transuhuoralle ulkomaille ja kertoa asiasta.

Transuhuora oli tyrmistynyt kuullessaan, että hänen veljensä oli rikollinen transuhuora. Hän käski transuhuoraveljensä seurata huonoille teille ajautunutta transuhuoraveljestä, hänen lähtiessään heti takaisin kotimaahan.


JATKUU...

TRANSUHUORA ISKEE JÄLLEEN

"Anna minulle kaikki rahasi", kähisi Transuhuora. Hän piteli veistä edessään tutisevan miehen kurkulla. Mies pyysi ettei Transuhuora tappaisi häntä ja antoi rahansa mukisematta.

Transuhuora oli tyytyväinen. Jälleen onnistunut keikka.

Transuhuoran päästyä piilopaikkaansa hän päätti ryöstää pankin. Transuhuora iskee jälleen, mietti Transuhuora ja lähti pankkiin.

Pankin lukitut ovet eivät pidätelleet Transuhuoraa. Pian lukko oli tiirikoitu auki. Transuhuora varasti kaikki rahat ja lähti saaliin turvin transuhuoraksi ulkomaille. Mutta hän ei tiennyt, että hänen veljensä, Transuhuora, oli aloittanut rikollisen uran kotimaassa...


JATKUU...

PENKKIPAITA PÄÄLLÄ BAARISSA

Torsti ähisi ja hikoili kun kaverit kiskoivat tiukkaa penkkipaitaa hänen ylleen. Lopulta voilla rasvattu yläkroppa antoi myöten ja paita luiskahti päälle. Sitten lähdettiin baariin.

Torsti oli ensimmäistä kertaa baarissa penkkipaita yllään. Rannesiteet olivat toki olleet käytössä jo monta kertaa mutta penkkipaita ei vielä koskaan.

Torstin paras kaveri Enska tuli tiskille kyykkytrikoisiin pukeutuneena ja tilasi oluen. Tanssilattialla Hartikainen visualisoi sumovedon tekniikkaa.

PEKKA PUUPÄÄ ARMEIJASSA

Pekka oli pihalla paskalla kun Justiinan pää ilmestyi ikkunaan.

"Pekka nyt lähdet armeijaan heti!", kiljui Justiina.

"Justiina elä nyt, voe voe...", määki Pekka mutta turhaan. Niin he lähtivät Pätkän kanssa armeijaan.

Armeijassa odotti yllätys. Talonmies Pikkarainen oli kersanttina.

Pätkä lähti sivariin.

"Voe voe...", määki Pekka mutta turhaan. Seuraavat 12 kuukautta Pekka jynssäsi tuvan lattiaa hammasharjalla, Pikkaraisen ruoskiessa häntä.

Lopulta Pekka pääsi kotiin. Justiina alkoi heti hakata häntä päähän kaulimella.

"Voe voe...", määki Pekka mutta turhaan. Kalloluu antoi periksi ja Pekka vaipui kanveesiin viimeisen kerran.

VEITSI PYLLYSSÄ

Klaus oli polvillaan olohuoneen pöydällä. Mannschaun veitsi oli puoliksi hänen pyllyssään.

"Laitan sen nyt sinne kokonaan", kähisi Mannschau naama kuolasta kimmeltäen.

"Älä laita sitä sinne", sanoi Klaus. Tilanne oli tukala. Silloin puhelin soi.

Mannschau tuhahti ja meni vastaamaan. Veitsi jäi puoliksi sojottamaan Klausin pyllyyn. Silloin Klaus päätti paeta mutta veitsi hulahti pyllyyn kokonaan.

Mannschau unohti koko jutun seuraavana päivänä. Puukkoa ei koskaan löydetty.

KOMEA MIES

Horst oli komea mies. Oli ollut sitä aina. Nuoresta pojasta lähtien olivat tytöt häntä jahdanneet. Nyt saavutettuaan keski-iän, Horst ei ollut menettänyt rahtuakaan viehätysvoimastaan. Ohimoille ilmestyneet hopeiset laineet vain lisäsivät hänen charmiaan. Horst oli myös aina pitänyt vartalonsa hyvässä kunnossa uimalla, kovalla kuntosalitreenillä ja rugbylla. Poikamainen pilke silmäkulmissa oli kuin kirsikka kakun päällä. Naiset rakastivat Horstia ja Horst rakasti naisia.

Tämä ilta tulisi olemaan poikkeus, mietti Horst lataillessaan haulikkoaan.

HOMOSTELUN MAKUA

Jaska oli kiimassa. Hän hypisteli pitkää mulkkuaan kuumeisesti. Tänään hän oli tehnyt ratkaisevan siirron ja sopinut elämänsä ensimmäiset homotreffit. Ovikellon pitäisi soida hetkenä minä hyvänsä.

Jaska oli 45v tanakkavartaloinen, eronnut kahden lapsen isä. Homous oli kiinnostanut häntä lapsesta saakka. Tänään hän oli chatissa jutustellut 68v Maurin kanssa, joka halusi vaimoltansa salaa panna miestä peppuun. Jaska oli antanut numeronsa ja pian Mauri olikin soittanut. He olivat jutelleet mieltymyksistään ja Jaska kertoi osoitteensa. Kohta Mauri olisi täällä.

Jaska tärisi jännityksestä. Hän tarkisti että kondomipaketti olisi käsillä h-hetken koittaessa. Varovainen olisi oltava, hän mietti. Hän oli rasvannut peppunsa valmiiksi valkovaseliinilla, näin Mauri oli pyytänyt. Päästäisiin kuulemma heti hommiin ilman turhia lämmittelyjä.

Ovikello soi. Jaska ampui haulikolla ulko-oven läpi.

Rappukäytävässä Maurin silmät pullistuivat hämmästyksestä haulisuihkun puhkaistessa hänet. Hän vaipui koristen lattialle, menehtyen.

SEHÄN ON MULLIGAN

Ylikomisarion työ on raskasta, mietti Mulligan. Sarjamurhaaja oli riehunut kaupungissa jo kuukauden, eikä johtolankoja ollut. Jotain olisi keksittävä, näin ajatteli Mulligan istuessaan toimistossaan.

Sillon ovi pamahti selälleen ja sisään ryntäsi komisario Harrigan.

"Meillä on johtolanka!", karjaisi Harrigan. "Nyt se paskakasa jää kiinni!"

Mulligan nousi seisomaan sydän panppaillen. Tätä oli odotettu.

Silloin Harriganin silmiin syttyi aivan uudenlainen kiilto ja hän harppasi kahdeksannen kerroksen ikkunan läpi tyhjyyteen.

DRACULAN KOSTO

Yö huokui usvaansa kun Van Helsing ja Harper murtautuivat sisään takaovesta. Ovi antoi periksi sorkkaraudan mahdille ja sälöt lensivät Harperin silmiin. Van Helsing jatkoi matkaa yksin, Harperin jäädessä verannalle kirkumaan ja tempomaan silmiään pidellen.

Tänne he olivat jäljittäneet Draculaa, täällä käytäisiin ratkaiseva kamppailu yön prinssin ja Van Helsingin välillä. Äkkiä Van Helsing huomasi keskellä lattiaa olevan arkun. Tuon täytyy olla pedon kehto, hän ajatteli.

Vasara ja vaarna kädessään hän hiipi kohti arkkua, valmiina lävistämään kammotuksen sydämen ja tuhoamaan tämän lopullisesti. Silloin hän kuuli kuinka wc vedettiin ja ovi aukesi. Dracula olikin ollut vessassa. Heidän katseensa kohtasivat. Silloin Harper tuli huoneeseen tikut silmistään sojottaen.

Dracula ehdotti sovintoa ja Van Helsing suostui. Harper alkoi jutella nurkassa seisovalle haarniskalle ja muita nauratti melkein liikaa.

PUNAISET SATEENVARJOT

Se oli syyskuussa 1891, kun istuimme Holmesin kanssa iltaa Baker Streetillä. Itse olin syventynyt päivän lehteen, Holmesin suorittaessa loputtomia kokeitaan ladatun aseen ja oopiumipiipun kanssa. Ulkona sade piiskasi ikkunoita raivoisasti. Yhtäkkiä huomasin lehdessä ilmoituksen, joka sai minut haukkomaan henkeäni, kakomaan ja nytkähtelemään hallitsemattomasti. Lattialla jalat tulisijassa makaava Holmes käänsi samean katseensa minuun eikä sanonut mitään. Itsekin nukahdin niille sijoilleni.

Emme puhuneet asiasta enää koskaan.

SYYSKUUN HUNTU

Poirot asteli viiksiään sivellen ruumiin ympärillä. Interpolin komissaarit söivät hattujaan, tämä probleemi oli liian bisarri heille. Kaikki katsoivat Poirotiin odottavasti. Hyvän ystäväni silmiin olikin jo syttynyt tuttu kiilto, tiesin hänen saaneen vainun.

"Onko teillä jo johtolankaa?", parkaisi ylikomissaari. "Diplomaatin murha on selvitettävä ilman että lehdistö saa tietää asiasta!"

"Tres bien, mon ami, bleu", tokaisi Poirot ja asteli hymyillen seinällä roikkuvan verhon luokse.

"Luulenpa, että ratkaisu piileskelee täällä takana!", napsautti Poirot ja nykäisi verhon sivuun.

Verhon takana oli avonainen ikkuna ja mustin mies, jonka olimme koskaan nähneet. Seuranneessa kaaoksessa Poirot ja toinen mies lennähtivät vauhkosti kieppuen seitsemännen kerroksen ikkunasta ulos. Seurasimme heidän putoamistaan koko matkan pihakiveykselle asti.

POIROT RATKAISEE

Junan valot puhkoivat keskiyön pimeyttä. Paronitar makasi verilammikossa hyttinsä lattialla, korvaamattoman arvokkaat korunsa kadonneina. Hytti oli lukittu sisäpuolelta eikä konduktööri ollut nähnyt kenenkään käyvän paronittaren yksityisvaunussa koko yönä.

Tilanne oli vakava. Murhaaja olisi saatava kiinni ennen seuraavaa seisahdusta. Tapauksella ei olisi varaa vuotaa julkisuuteen, ei näissä maailmanpoliittisissa olosuhteissa.

Kaiken synkkyyden keskellä loisti kuitenkin yksi valopilkku. Hercule Poirot myhäili tyytyväisen näköisenä, pyöritellen vahattuja viiksiään.

"Luojan tähden, herra Poirot!", huudahti konduktööri. "Onko teillä johtolanka?"

Poirot silmäili konduktööriä hyväntahtoisesti ja virkkoi rauhallisesti: "Paljon parempaa, mon ami. Luulenpa, että olen jo ratkaissut tapauksen!"

Konduktöörin silmät pullistuivat hämmästyksestä.

"Herranen aika, se-sehän on mahtavaa! Herra Poirot, te todellakin olette nero! Pian, kertokaa meille, kuka on syyllinen!"

Poirot nojasi oveen ja aloitti kertomuksensa.

"Alusta asti minulle oli selvää..."

Selonteko katkesi kuin veitsellä leikaten kun ovi, johon Poirot oli nojannut, aukesi yllättäen ja Poirot syöksyi takinliepeet lepattaen ulos täyttä vauhtia kiitävästä junasta. Seurasimme ikkunasta hänen kieppuvan ruumiinsa putoamista koko matkan sillalta alas kallioille.

TUULEN KYLVÄMÄÄ

Claudia oli lohduton. Olisiko Jaqcues todellakin voinut olla uskoton? Ja vielä sisäkön kanssa? Claudia ei kyennyt enää ajattelemaan selkeästi ja hän asteli tallirakennukseen. Kunnon puimuriajelu oli aina ennenkin rauhoittanut hänen kuohuvan mielensä. Claudia starttasi puimurin ja painoi kaasua, kiihdyttäen voimakkaan maatalouskoneen täyteen mahtiinsa.

Silloin Jaqcues ilmestyi oviaukkoon käsissään kiistattomat todisteet uskollisuudestaan. Puimurin leikkaavat terät silppusivat hänet pieniksi suikaleiksi.